Sähkön kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj on kertonut, että tämänhetkisessä maailmantilanteessa on järkevää varautua sähkön niukkuuteen ja siihen, että talvella sähköpula voi aiheuttaa sähkökatkoksia. Sähköpula tarkoittaa tilannetta, jossa kulutetun sähköenergian määrä uhkaa kasvaa suuremmaksi kuin tuotetun ja ulkomailta tuodun sähköenergian määrä. Hoitokeino tällaiseen tilanteeseen on sähkön kulutuksen rajoittaminen ‒ viimekädessä alueellisesti kiertävin sähkökatkoin. Tässä artikkelissa kerromme, miten mahdolliset kiertävät sähkökatkot vaikuttavat teleyritysten tarjoamien yleisten viestintäverkkojen ja -palvelujen, kuten mobiiliyhteyksien, kiinteiden laajakaistojen tai televisio- ja radiopalvelujen, toimintaan.
Yleisesti sähköpulasta, sähkön säästämisestä eli kulutuksen pienentämisestä ja mahdollisesti sähkönjakelun rajoittamisesta saat lisätietoja kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj:n verkkosivuilta (Ulkoinen linkki) ja omalta sähköyhtiöltäsi. Koska teleyritysten verkotkin toimivat sähköllä, mahdolliset kiertävät sähkökatkot vaikuttavat niidenkin toimintaan: yleiset viestintäverkot on varmistettu sähkökatkojen varalle, mutta sähkökatkojen pitkittyessä tai toistuessa usein, vaikutuksia myös viestintäpalvelujen toimivuuteen alkaa ilmetä.
Jos haluat parantaa omaa varautumistasi, voit varmistaa omat viestintäverkkosi ja -laitteesi sähkökatkojen varalle, mutta muista tällöin huomioida, että pelkkä vaikkapa kodin wifi-reitittimen tehonsyötön turvaaminen ei riitä, vaan myös taloyhtiösi verkkoratkaisut tulee varmistaa: Kaikissa laitteissa päätelaitteestasi teleyrityksen verkkoon ja sieltä edelleen kunkin palveluntarjoajan palvelutoteutuksiin asti tulee olla sähköä, jotta yhteys toimii ja sen kautta käytettävät palvelut ovat saatavilla. Yrityksissä kannattaa selvittää, miten toimitilan sisäverkot tai omat tarjotut palvelut on varmistettu ja onko tarvetta tehdä jotakin lisää. Kannattaa siis varautua siihen, että sähkökatkojen aikana kaikki viestintäpalvelut ja niiden avulla käytettävät palvelut eivät ole normaalisti toiminnassa.
Varmistusvaatimukset asetetaan laissa ja Traficomin määräyksissä
Yleisten viestintäverkkojen ja -palvelujen, kuten matkapuhelinyhteyksien, erilaisten laajakaistapalvelujen ja vaikkapa TV- ja radiolähetysverkkojen, toimivuuden turvaamista koskevat vaatimukset asetetaan laissa sähköisen viestinnän palveluista (Ulkoinen linkki) ja sitä täydentävissä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin teknisissä määräyksissä.
Lain mukaan yleiset viestintäverkot ja -palvelut on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä muun muassa siten, että:
- sähköinen viestintä on tekniseltä laadultaan hyvää,
- ne kestävät normaalit odotettavissa olevat ilmastolliset, mekaaniset, sähkömagneettiset ja muut ulkoiset häiriöt,
- niiden toimintavarmuutta voidaan seurata,
- niiden toimivuutta merkittävästi häiritsevät viat ja häiriöt voidaan havaita, ja että
- pääsy hätäpalveluihin on turvattu myös verkon häiriötilanteissa mahdollisimman luotettavasti.
Lisäksi lain mukaan teleyrityksen on huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi myös normaaliolojen häiriötilanteissa sekä valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Tämä niin sanottu varautuminen toteutetaan arvioimalla toiminnan jatkuvuuteen kohdistuvat riskit, minkä perusteella suunnitellaan ja toteutetaan jatkuvuuden turvaaminen.
Traficom on antanut määräyksen viestintäverkkojen ja -palvelujen varmistamisesta sekä viestintäverkkojen synkronoinnista (Ulkoinen linkki). Määräys asettaa teleyrityksille minimivelvoitteet esimerkiksi viestintäverkkojen ja -palvelujen toteutuksessa käytettyjen laitteiden tehonsyötön varmistamiselle, laitteiden ja yhteysreittien varmistamiselle, laitteiden ja laitetilojen fyysiselle suojaamiselle sekä viestintäverkkojen synkronoinnille.
Viestintäverkkojen ja -palvelujen komponentit luokitellaan määräyksessä viestintäpalvelun tyypin, käyttäjämäärän ja maantieteellisen vaikutusalueen pinta-alan perusteella alenevassa tärkeysjärjestyksessä tärkeysluokkiin 1 - 5. Näihin tärkeysluokkiin perustuen määräys asettaa tärkeysluokaltaan erilaisille komponenteille eritasoisia varmistamisvaatimuksia. Sähkökatkoihin varautumisena määräys edellyttää viestintäverkkolaitteiden tehonsyötön turvaamista varateholähtein, kuten akustoin ja varavoimalaitoksin. Se, miten pitkään varateholähteen tulee turvata tehonsyöttö, riippuu siitä, minkä tärkeysluokan laitteesta on kyse. Esimerkiksi tärkeimpien viestintäverkon osien, kuten runkoverkkojen keskitettyjen eli isoja maantieteellisiä alueita ja suuria käyttäjämääriä palvelevien laitteiden, tehonsyöttö tulee varmistaa pidemmäksi aikaa kuin viestintäverkon alempien tärkeysluokkien eli pienempiä maantieteellisiä alueita ja käyttäjämääriä palvelevien laitteiden.
Sähkökatkot vaikuttavat eri tavoin eri viestintäpalveluihin
Kantaverkkoyhtiö Fingrid ja paikalliset sähköverkkoyritykset vastaavat mahdollisten kiertävien sähkökatkosten toteutuksesta. On ennakoitu, että sähköpulatilanteessa sähkökatkoja kierrätettäisiin lähtökohtaisesti alueellisesti kaksi tuntia kerrallaan. Pahassa sähköpulatilanteessa sähkökatkot saattaisivat osua samalle alueelle useammin kuin kerran vuorokaudessa.
Kuten edellä on kerrottu, Traficom on määräyksellään edellyttänyt sähkökatkosten varalle teleyritysten viestintäverkkojen ja palvelujen tehonsyötön varmistamista.
Yleisesti voidaan todeta, että erilaiset viestintäverkot ja -palvelut ja toimivat kiertävissä sähkökatkoissa vaihtelevasti, peruspalvelut pääosin vähintään muutamia tunteja. Niissäkin kohteissa, joissa ei ole kiinteää varavoimalaitosta, on useimmiten siirrettävän varavoiman eli vaikkapa kuljetettavan dieselgeneraattorin kytkentämahdollisuus. On kuitenkin hyvä huomata, että koska viestintäverkkokomponentteja ja -laitetiloja on Suomessa kymmeniä tuhansia, siirrettävää varavoimaa ei riitä niihin kaikkiin. Lisäksi, varavoimakoneen käyttäminen edellyttää säännöllistä tankkaamista.
Akustovarmistusten osalta, joita siis on esimerkiksi matkaviestinverkon tukiasemissa, viestintäpalvelujen toimivuuteen pidemmällä aikajänteellä vaikuttaa myös se, miten usein kiertävät sähkökatkot toistuvat: sähkökatkon jälkeen sähköverkon tulee toimia riittävän pitkään, jotta akustoja ehditään lataamaan riittävästi. Jos sähkökatkoja esiintyy tiheästi useita päiviä peräkkäin, voi olla, että akustot eivät ehdi latautumaan riittävästi. Tämä saattaa aiheuttaa katkoksia viestintäpalveluihin nopeammin kuin mitä edellä kuvatut varmistusajat edellyttävät.
Lisäksi on mahdollista, että usein toistuvat sähkökatkot ja sähköjen palautumiset aiheuttavat yksittäistapauksissa häiriöitä viestintäpalveluihin ennakoimattomien laiterikkojen vuoksi. Teleyritykset havaitsevat tällaiset rikkoutumiset automaattisesti ja ryhtyvät korjaamaan niitä.
Varmistusvaatimustasot määritellään usean eri tekijän kokonaisarviointina
Yleisten viestintäverkkojen varmistamisvaatimuksilla on Suomessa pitkä ja ainutlaatuinenkin historia: esimerkiksi suurimmassa osassa EU-valtioita ei ole vastaavia tehonsyötön varmistusvaatimuksia lainkaan. Suomessa vaatimukset todettiin tarpeelliseksi jo vuosikymmeniä sitten ja ne kehittyvät ajan kuluessa, kun tekniikat ja käyttötarpeet muuttuvat.
Esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella matkaviestinverkkojen 2G-tukiasemien tehonsyötön varmistusajaksi asetettiin 3 tuntia ja vasta rakentamisen alkuvaiheessa oleville 3G-tukiasemille varmistusajaksi asetettiin 15 minuuttia. Vuonna 2012 varmistusvaatimuksia päivitettiin siten, että 3G-verkon tukiasemien varmistusaikavaatimukset nostettiin samalle tasolle 2G-tukiasemien kanssa, kun taas tuolloin rakentamisvaiheessa oleville 4G-verkon tukiasemille asetettiin vaatimukseksi 15 minuutin varmistusaika. Vuonna 2021 varmistusvaatimuksia päivitettiin jälleen huomioimaan 4G- ja 5G-verkkojen rakentaminen: 4G-verkkojen tehonsyötön varmistukset tulevat vuoden 2023 loppuun mennessä olemaan samalla tasolla 2G- ja 3G-verkkojen kanssa, kun taas 5G-verkon tukiasemia koskee nyt 15 minuutin varmistusaikavaatimus. Varsin tyypillisesti siis uusien verkkojen rakentamisen alkuvaiheessa on asetettu kevyempiä velvoitteita, jotta varmistusvaatimusten toteuttamisesta ei muodostu uuden tekniikan käyttöönottoa hidastuttavaa tekijää.
Kaikkien teknisten vaatimusten muuttamisessa arvioidaan useita eri tekijöitä ja kuullaan toimialaa. Vaatimustaso määräytyykin käytännössä niin odotusten, edellytysten kuin seurausten kokonaisarviointina. Viestintäverkkolaitteiden tehonsyötön varmistusvaatimustason määrittelyssä huomioidaan:
- Yleisen sähkönjakelun luotettavuus eli se millaisiin sähkökatkoihin teletoiminnassa on perusteltua varautua. Suomessa sähkönjakelun toimivuus ja laatu ovat kokonaisuutena erittäin hyvällä tasolla ja näin ollen viestintäverkkojen ja -palvelujen toimivuuden turvaamiseksi on katsottu tarkoituksenmukaiseksi varautua lyhytkestoisiin sähkökatkoihin.
- Yhteiskunnalliset odotukset eli se, millaisia viestintäpalveluja Suomessa käytetään ja millaista toimintavarmuutta niiltä yleisesti odotetaan ja tarvitaan. Vaatimuksissa keskitytään perusluontoisten palvelujen sekä hätäliikenteen turvaamiseen ja lähtökohtana on kuluttajatasoisiin tarpeisiin varautuminen, koska kuluttajilla ei ole yrityskenttää vastaavia mahdollisuuksia vaikuttaa ostamiensa viestintäpalvelujen toimintavarmuuteen.
- Ympäristötekijät eli se, millaisen ympäristökuormituksen eri vaatimukset aiheuttavat vaikkapa laitteiden määrien, laitetilojen muutostarpeiden, laitteiden uusimissyklin ja laitetiloissa käyntitarpeen muodossa. Esimerkiksi akustojen kasvattamisessa huomioidaan jo verkoissa olevien akustojen ikä niin, että ne voidaan hyödyntää mahdollisimman loppuun asti ja tehdä uusimiset mahdollisimman paljon normaalien elinkaarivaihtojen yhteydessä.
- Varateholähteiden tekniset ominaisuudet eli se, millaisin tekniikoin sähköä kyetään tuottamaan ja varastoimaan tai vaikkapa miten usein varavoimalaitoksia joudutaan eri ratkaisuissa tankkaamaan, joka vaikuttaa paitsi polttonesteiden tarpeeseen myös kenttähenkilöstön resursointiin.
- Varmistettavien komponenttien määrä eli se montako kohdetta varmistusten piiriin tulee, sillä tämä vaikuttaa varmistusten kustannuksiin.
- Laitetilojen ominaisuudet eli se, millaisissa tiloissa varmistettavat laitteet sijaitsevat. Esimerkiksi matkaviestinverkkojen tukiasemat sijaitsevat useimmiten varsin kevytrakenteisissa laitekopeissa, mistä syystä laitetiloihin ei välttämättä mahdu suurta määrää varavoimaa tai niiden lattiat eivät kanna suuria akustopainoja. Varateholähteiden käytössä tulee myös aina huomioida paloturvallisuus, tarvittavat tuuletusmahdollisuudet sekä melu- ja pakokaasuhaitat. Esimerkiksi siirrettävää varavoimalaitosta ei voida sijoittaa kohteeseen, jollei voida varmistua siitä, että ulkopuoliset eivät pääse siihen käsiksi, tai varavoimalaitoksen toimintaa ei pystytä valvomaan riittävän tehokkaasti (paikat, joissa liikkuu yleisöä, erityisesti lapset ovat riski).
- Kustannusvaikutukset eli se mitä varmistusten toteuttaminen niin investointi- kuin ylläpitomielessä maksaa. Viestintäpalvelut ovat kansainvälisesti verraten Suomessa varsin edullisia hyödykkeitä ja varmistusvaatimuksilla on vaikutusta näiden hinnoitteluun.
Vaatimustasojen määrittelyssä pyritään siis löytämään tasapaino useiden eri näkökulmien välillä. Traficom seuraa jatkuvasti viestintäverkkojen ja -palvelujen toimivuuden turvaamiseen liittyvää teknistä kehitystä ja arvioi määräysten, ohjeiden ja suositusten muutostarpeita ja -edellytyksiä.
Vaatimusten noudattamista valvotaan usein tavoin ja varautumista kehitetään yhteistyössä
Traficom valvoo teleyritysten toimintavarmuutta, varautumista ja häiriöiden hallintaa koskevien velvoitteiden noudattamista. Tavoitteena on:
- tunnistaa ongelmat ajoissa ja ehkäistä ne,
- selvittää asiat yhteistyössä toimijoiden kanssa, mutta huolehtien tietojen luottamuksellisuudesta eli esimerkiksi eri teleyritysten varmistusvaatimusten toteuttamisen tekniset yksityiskohdat ovat usein turvallisuus- ja osin liikesalaisuusperusteistakin salassa pidettäviä tietoja,
- toimia niin, että toimenpiteiden vaikutukset ovat mahdollisimman tehokkaat ja suurta joukkoa koskevat,
- panostaa perusluonteisten palvelujen ohjaukseen ja valvontaan,
- toimia joustavasti niin, että tarpeettomilta oikeusriidoilta tuomioistuimissa vältytään ja
- antaa kuitenkin aina tarvittaessa kirjallinen päätös, josta voi valittaa hallintotuomioistuimeen.
Säädösten noudattamisen valvonta voi olla luonteeltaan säännöllistä tai tapauskohtaista. Valvontakeinoja ovat:
- kyselyt (esimerkiksi teleyrityksille siitä, miten ne käytännössä toteuttavat jonkin vaatimuksen),
- tilastotietojen kerääminen (erityisesti yleisten ilmiöiden ja kehityssuuntien tunnistamiseksi),
- eri toimijoiden raportointivelvollisuudet (esimerkiksi teleyritysten loppuraportit häiriötilanteista, joilla valvotaan häiriötilanteiden hallinnan velvoitteiden noudattamista),
- kirjalliset selvityspyynnöt (yksittäisten tilanteiden tarkemmaksi selvittämiseksi),
- tapaamiset (teknisten yksityiskohtien perusteelliseksi selvittämiseksi), ja
- tarkastukset (esimerkiksi laitetilakäynnit varmistamisvaatimusten noudattamisen tutkimiseksi).
Jos joku rikkoo Traficomin valvomaa säädäntöä, virasto voi antaa sille huomautuksen sekä velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa. Velvoitteen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka siitä, että toiminta keskeytetään taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Huomionarvoista kuitenkin on, että uhkasakko on ehdollinen sakko, joka laukeaa maksettavaksi vain, jos päävelvoitetta ei noudateta. Toimintavarmuutta koskevissa asioissa on varsin tavanomaista, että jo asian selvittämisen yhteydessä teleyritykset havaitsevat itsekin mahdolliset puutteet tai virheet toiminnassaan ja ryhtyvät korjaaviin toimiin ilman tarvetta hallinnollisille seuraamuksille.
Säädännön noudattamisen valvonnan lisäksi Traficom tekee niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa viestintäverkkojen ja -palvelujen häiriöttömyyden edistämiseksi. Traficomin vetämänä esimerkiksi toimii Häiriötilanteiden yhteistoimintaryhmä HÄTY, jonka tehtävänä on yhteistoiminnallisesti teleyritysten, sähköyhtiöiden, urakoitsijoiden ja tarvittavien viranomaisten kesken varautua ennalta erilaisiin häiriötilanteisiin ja parantaa niistä toipumista. Ryhmän toiminnan myötä matkaviestinverkkoja tarjoavat teleyritykset esimerkiksi pyrkivät laajoissa sähkönjakeluhäiriöissä yhteistoiminnallisesti koordinoimaan varavoimakoneidensa vientiä tukiasemiin. Näin teleyritykset pyrkivät yhdessä turvaamaan hätäliikenteen toimivuutta. Hätäpuhelut nimittäin toimivat niin, että vaikka oman teleyrityksen matkaviestinverkko vikaantuu, hätäpuhelun voi soittaa minkä tahansa muun teleyrityksen verkkoakin käyttäen. Näin ollen, kun teleyritykset sopivat keskenään, kuka turvaa häiriöalueella minkäkin tukiaseman ja edelleen sen taustalla olevan siirtojärjestelmän toimivuuden, siirrettäviä varavoimakoneita riittää paremmin eri kohteisiin ja kokonaisuutena häiriöalueelle saadaan aikaan hätäliikennepeitto.